sorsanjälkiä lumessa

Eilen satoi lunta ja tänään satoi lisää. Eipä ehtinyt jouluksi, mutta ei se minua oikein haittaa: en kovin piittaa lumesta, sillä lumi on vain vesisadetta, jonka märkyys on lykätty myöhemmäksi.

Kävelylenkilläni Helsingin lähiöiden metsäpoluilla kohtasin hauskan näyn: iso kasa sorsan räpylän jälkiä, kohtisuorassa yli polun, selvästi näkyvissä tuoreessa lumessa, vaikka polulla olikin vieraillut jo koiran­ulkoiluttajia.

Alueella talvehtii sinisorsaperhe, joka sai tänä vuonna n kappaletta poikasia, joista ainakin yksi on vielä elossa. He päättivät siirtyä purolta toiselle polun yli eikä ali; juuri kuvanotto­kohdassa kulkee alla tierumpu. Ehkä rumpu oli liian pimeä tai virtauk­siltaan epäsuotuisa, jonka takia sorsat eivät uineet tätä muutaman metrin matkaa.

(Kuvassa näkyy jäljistä lähinnä vain varpaat, mutta paikan päällä näkyi myös selvästi varpaiden­välisen nahan jättämä jälki; kännykkä­kamerani ei hämärässä pystynyt niin hyvin tarkentamaan, että se näkyisi.)

Hmm, ymmärtääköhän sorsa jalanjäljen merkityksen? Osaakohan se yhdistää lumeen ilmestyvän jäljen omaan jalkaansa? Onko jalanjälki edes sellainen asia, jota sorsa huomaisi tai jäisi miettimään? Sorsa on vesilintu, joten vähän epäilen, että ei. Ymmärtäisikö fiksumpi lintu, kuten varis tai korppi? Mietin nyt myös, että mikä toinen laji ihmisen lisäksi metsästäisi silmällä nähtävien jälkien avulla hajun seuraamisen sijaan; tulee mieleen ainakin ne petolinnut, jotka näkevät metsämyyrien pissaviirut ultraviolettivalossa.