Galleriointi
Tänään menin käymään keskustassa katsomassa uutta taidetta.
Matkalla sinne metro pysähtyi Kulosaaren sillalla. Vanhankaupunginselkä oli jäässä, ja halusin ottaa siitä kuvan. Kuvaan jäi myös heijastus metron sisustasta, ja yrittäessäni tehdä sille jotain onnistuin luomaan kuvan joka on kuin 2001: Avaruusseikkailun loppuosasta.
Menin aluksi katsomaan Pikku-Roballa olevan Galleria G:n näyttelyä, sillä se meni aikaisemmin kiinni. Näyttely oli Salla Myllylän ja Laura Vainikan Clauden huone, jossa joitakin videoita projisoitiin käsintehtyjen kuparipeilien kautta seinille ja katoille. Katselin sitä noin vartin; eivät ne videoluupit kauan kestäneet. Anyway, matkalla sinne näin Nesteen Yrjönkadun bensa-asemalle rakentaman robottikaupan. Sisäänpääsy tarvitsee jonkun typerän kännykkä-äppylän, jota en hanki, joten en mennyt sisään. Ainakin Neste kirjoittaa äpin äällä eikä jotenkin tyhmästi englantia mukaillen, "appin" tms. kauheaa. Robottikaupassa – joka siis ei myy robotteja vaan tyyliin karkkia, kolmioleipiä ja limua – oli joulukoristeluita sekä tallentava kameravalvonta. Tulevaisuus on pehmeästi valaistu, pyöreitä fontteja käyttävä sekä dataa mainaava – ei mitään uutta, seuraava askel vain.
Galleria G:n jälkeen menin Galerie Forsblomiin, jossa oli Stig Baumgartnerin ja Jacob Hashimoton isot näyttelyt sekä Rafael Wardin pikkunäyttely. Saan Galerie Forsblomista aina sellaisen alemmassa yhteyskuntaluokassa olemisen fiiliksen.
Tykkäsin paljon Stig Baumgartnerin maalauksista. Paljon kirkkaita perusvärejä, suoria viivoja, ja tämä tietynmuotoinen suorakulmio (taisi olla 3:1) toistui paljon.
Rafael Wardilla oli erilaisia tekniikoita. Teoksessa Enkelit 7 oli senttimetrin korkuisia maaliklönttejä, joista jotkut muistuttivat raidallista hammastahnaa. Teoksessa Yet Untitled (joita oli monia, puhun tässä kuvatusta) näin välillä koikarpin tai kissakalan, välillä punaisen ravun, välillä jonkinlaisen hyönteisen tai muun niveljalkaisen.