Granaattiomena

Ostin tänään granaatti­omenan. Se oli Perusta, sen kilo­hinta oli 6,19 €, ja 530 gram­maa paina­vana se mak­soi 3,28 € pai­kal­li­sesta S-mar­ke­tista. Olen ehkä kerran tai pari aiem­min syönyt käsit­tele­mätöntä gra­naat­ti­omenaa, ja muis­tan niistä lä­hinnä sie­menet.

Ostin ala­vasem­malla olevan.

Hyvin paljon kauniin syvän punaisia siemeniä.

Tämä tuntuu nurin­perin kään­ne­tyltä vadel­malta: kan­nat­tava osa kas­vaa si­sään­päin kuo­resta, ja sie­me­net kas­va­vat siitä niin isoik­si kuin mah­tuvat.

Siemenet tuntuvat ham­paissa, mutta ne eivät ole niin kovia ja är­syt­tä­viä kuin vaik­kapa va­del­man sie­me­net, niitä syö ihan mie­lel­lään. Erit­täin mehuk­kaita pik­ku­pal­le­roita, hyvin ma­kei­ta. Nii­den saa­mi­nen irti hedel­mästä oli kyllä aika­moi­nen työ­maa, siinä meni koke­mat­to­mana var­maan pari­kym­mentä mi­nuut­tia (välil­lä kuvia ot­taen). Tuli sotku. Kyl­myy­den takia käsi­eni iho on hal­keil­lut, ja mehu kir­vel­si kun valui niihin. Puolen kilon hedel­mästä tuli muh­kea kul­hol­linen sie­me­niä, joita en ker­ralla jaksa syödä; ajat­telin smoo­thi­et­taa loput huo­menna.

Hedelmän rakenne oli kum­mal­linen: päältä­päin sillä oli vii­sin­ker­tai­nen sym­met­ria, alta­päin kaksin­ker­tai­nen.