Koronarokote

Sain tänään ensimmäisen koronarokotteen, viimein. (Helsingin) Messu­keskuk­sessa oli hienot järjestelyt. Odotussali (rokotteen jälkeiseen seuranta­varttiin) oli jännä, hieman surrealistinen kokemus, kun jengi istuu kaikki parin metrin välein yksittäin olevissa tuoleissa samaan suuntaan katsoen. Ilmastointi on onneksi Messukeskuksessa tehokas. Aika paljon vapaaehtoisia ohjaamassa ihmisliikennettä; heidät tunnisti huomioliiveistä, johon oli kirjoitettu "vapaaehtoinen"; kiitettävää työtä.

Itse piikki ei ollut kovin paha, verrattavissa itikan puremaan. Vähän päälle vartin jälkeen sen saamisesta rupesin tuntemaan pistoskohdan, yleisellä tasolla, siten että löysin pistoskohdan sormella; hermoston resoluutiohan ei ole ylemmässä käsivarressa kovin tarkka (ks. cortical homunculus). Ei sattunut edelleenkään, se vain... tuntui. Noin kahdeksan tuntia myöhemmin, however, siihen alkoi sattumaan enemmän, ihan kuin kyseisellä lihaksella olisi tehty paljon pihatöitä ja se olisi ihan väsynyt. Nyt 11 tuntia myöhemmin koko vasen käsivarsi (muttei itse käsi) on ihan väsynyt ja voimaton: vaatii paljon saada se nostettua itsekseen, enkä uskaltanut yrittää juoda kahvikupistani sillä. Sellainen tylsä kipu, mikä tuntuu vähän aikaa jonkun kolautuksen jälkeen.