Mielenkiintoinen tupla-ää

2021-07-10

Tänään, Kala­sataman metro­aseman alla olevissa pylväissä näin tämän musiikki­tapahtuman-tai-muun-sellaisen mainos­julisteen:

Ensinnäkin, hienot 70-luvun vibat, aina­kin nel­jäl­lä fon­til­la. Toi­sek­seen, minua kieh­toi tuo tapa kir­joit­taa kaksi pe­räk­käis­tä Ä-kir­jain­ta: kaksi A-gra­feemia, kolme pis­tet­tä. Tämä si­too kir­jai­met yh­teen, mutta myös sääs­tää jän­nästi tilaa; tässä julis­tees­sa ei oikein ollut tilaa nel­jän­nelle ään pis­teel­le, pait­si jos ne ly­kät­täi­siin kir­jain­ten pääl­le, eikä kor­keus­suun­nas­sa­kaan ole paljoa tilaa.

Tieto­koneih­tava fontti on 60-luvulla ilmes­tynyt West­minster, joka ymmär­tääk­seni tulee edel­leen­kin Windowsin mukana. West­minster kehi­tet­tiin ame­rik­ka­laisten pank­kien käyt­tämiä mag­neet­tisia font­teja mukail­len, ja mag­neet­tiset fontit taas saivat omituiset muotonsa jotta yksin­kertai­sella mag­neet­ti­sella luku­päällä jokai­sesta nu­me­ros­ta tulisi ainut­laa­tui­nen aalto­muoto. West­minste­rillä ei täl­laista käyttö­tapausta ollut, mutta se silti näyttää erit­täin jän­nältä. Erityisen kummaa on N- ja W-kirjainten sisällä oleva iso piste.