Repin

Kävin tänään Ateneumin Ilja Repin -näyttelyssä, joka päättyy kuun lopussa. Koronan takia sinne otetaan vain tietty määrä ihmisiä kerrallaan, ja jono ulkona (joka oli tänään varsin lyhyt) silti kesti 50 minuuttia. Jono oli etuovelta Ateneumia Rauta­tien­torilta katsoen oikealle, ja saapuessani se oli noin 45 metriä pitkä, loppu oli muutaman metrin julki­sivun päästä itään. Vartti jonoon liittymiseni jälkeen vilkaisin taakseni, ja jono oli jo kääntynyt Mikon­kadulle, eli saavuin juuri oikeaan aikaan.

Taiteilijan kuolemasta on yli 70 vuotta, joten niiden tekijän­oikeus on taatusti loppunut! Otin monta kuvaa, mutten läheskään jokaisesta taulusta, vaan niistä, jotka eniten kiin­nosti. Kaikki kuvat on amatööri­mäisiä. Taulujen kuvaus on museossa hankalaa: spotti­valot ja kiiltävä lakka eivät toimi hyvänä valais­tuksena kameran näkökulmasta, ja kuva­kulma on yleensä ala­viistosta ja niin usein sivusta, koska museo on täynnä muita ihmisiä, joista ainakin muutamalla on piilo­korona. Lisäksi kännykkä­kamera ei yksin­kertaisesti ole kovin hyvä: vaikka mega­pikseleitä on usea, ja autofokus yleensä toimiva, niin silti pienimmät erotettavat yksityiskohdat ovat huomattavasti yhtä pikseliä suurempia. Netistä löytyykin monesta maalauksesta hyvin korkea­laatuisia kuvia, ja tämän ja kameran epätarkkuuden ja kuvien amatöörimäisyyden vuoksi en ole epäröinyt skaalata kuviani pienemmiksi; onhan omassa Neocitiesissäni rajallisesti tilaa, ja omilla kovalevyillänikin myös. Yritin silti korjata edes perspek­tiivin alla­olevista kuvista, ja joissakin olen hieman voimistanut värejä, jotta kuva olisi miellyttävämpi.

Sadko vedenalaisessa valtakunnassa oli ensimmäisessä huoneessa, nähtävissä heti sisään astuessa. Se oli iso ja erittäin kaunis. Siitä löytyy myös hyvä ja tarkka kuva Google Art Projectin tuottamana, ja vertailemalla sitä (linkkaamani retusoitu versio on lähempänä näkemääni versiota, siniset olivat sinisiä eikä mustia) ottamaani kuvaan näkee selvästi spottivalojen heijastukset.

Volgan lautturit oli iso, mutta pienempi kuin odotin. Olen nähnyt sen ruudulta monta kertaa. (Korkean resoluution kuva.) Otin siitä kaksi lähempää yksityis­kohta­kuvaa:

Musta nainen oli myös ensimmäisessä huonessa. Hän oli kaunis, mutta spottivalo pilasi valokuvan. (Ehkä se on niiden tarkoituskin? Hmm...) Ateneumin kuva­tekstillä oli tällaista sanottavaa: "Repin maalasi Mustan naisen Pariisissa, ja kerrotaan että sen innoittajana oli Repinin ihailema espanjalainen akateemisen salonki­taiteen edustaja Mariano Fortuny (1838–1874). Voi miettiä, esittääkö tämä rikkaan yksityis­kohtaisesti toteutettu maalaus nimettömäksi jätetyn mallinsa eksotisoivan orientalismin hengessä vai arvokkaana yksilönä."

Zaporogit kirjoittamassa pilkkakirjettä Turkin sulttaanille oli ihana kuva, paikan päällä nähtynä vaikuttava ja huvittava; heidän ilmeensä naurattaa meitäkin. Maalaus on myös iso, joka vain paransi vaikutelmaa: kasakat ovat lähes oikean kokoisia. Siitähän saisi meemi­materiaalia. Piti ottaa lähempi kuva keskiön tyypeistä. (Koko maalauksesta on myös hyvä digitaalinen kuva. Siitä mm. näkee ala­vasemmassa kulmassa olevan koiran, joka ei minun kuvassani ilmene, ja jota en myöskään paikan päällä huomannut, kun museossa oli tungos.)

Kasa muita tauluja, jotka iskivät sen verran silmiin, että otin niistä kuvan:

Arkkidiakoni. Ateneumin tekstistä: "Keskustellessaan maalauksesta [Pavel] Tretjakovin kanssa Repin totesi, että maalaus ei oikeastaan esitä yksilöä, vaan kyseessä on eräänlainen tiivistys slaavilaisesta uskonnollisen yhteisön johtajasta, joka ei ole yhtään hengellinen vaan kokonaan lihaa ja verta ja edustaa viimeistä kaikua pakana-ajan uskonnollisista menoista."

Saattovartiossa (Kuraista tietä pitkin).

Ukrainatar.

Puiston sillalla (Taiteilijan vaimo Vera Repina Abramtsevossa).

Vuosittainen muistotilaisuus Kommunardien muurin luona Père-Lachaisen hautausmaalla Pariisissa.

Tsaarin tytär Sofia Aleksejevna Novodevitšin luostarissa streltsien teloituksen ja koko palveluskunnan kidutuksen aikana vuonna 1698.

---

Matkalla

Näin Steissin ratikka­pysäkillä tämän A4:lle tulostetun ilmoituksen, "raitio­vaunu 5 ei liikennöi tois­tai­seksi", jätetty siihen jo 21. maaliskuuta tänä vuonna. Turisti­laiva­liikenteen niuk­kuuden takia sitä on kai turha liikennöidä. Anyway, kiinnitin huomiota siihen, miten ele­gan­tisti analyytti­sempien lähikielten ruotsin ja englannin konstruktio till/från Skat­udden ja to/from Kataja­nokka kir­joi­tettiin suomeksi: Katajanokalle/-lta. Opetettiinhan tällainen väli­viivan käyttö ylä­asteen äikän tunneil­lakin, mutta olen koh­dannut niin paljon ohjelmallisesti tuotettua suomea, jossa tällainen ei ole mahdollista, että tämä osui silmään. Pääasiassa englantia varten suunniteltu ohjelma tai nettisivusto (esmes googlen entinen "etsi tuloksia kielellä: suomi", jonka he ovat näkö­jään jo korjanneet) ei tue muuttuvien teksti­muuttujien taivutusta, paitsi ehkä yhtä monikko­muotoa, joten ei-ihmisen kirjoittama ilmoitus sanoisi "sijainnista/sijaintiin Katajanokka raitiovaunulla 4".

Muistan itsekin ajan, jolloin vitos­ratikkaa ei ollut, eikä ysiäkään. Pikkulapsena asuin Kataja­nokassa (opin äidiltäni geminoidun ääntämisasun, Katajan­nokka) ja kysyin äidiltäni (synnyltään myös stadilainen) että "miksi on raitio­vaunut 1, 1A, 2, 3B, 3T, 4, 4T, 6, 7A, 7B, 8, ja 10, muttei raitio­vaunuja 5 tai 9?" Hän kertoi, että ennen vanhaan oli sekä 5 että 9, mutta ne oli lopetettu "kauan sitten". (raitio.org kertoo, että "linja­tunnuksella 5 ei liikennöity 1985-2016", eikä ysiä ollut 1976-2008.) Tuntui, että jotain erikoista tapahtui, kun uusi, nykyinen 9 aloitti, ja sitten kun 5 aloitti, ja silloin joskus tyyliin 2017 tapahtui se suuri ratikka­linjaston uudistus, joka viimein tappoi 1A:nkin. Ajelin kerran 1A:lla, yli 10 vuotta sitten, varmaan vielä 2000-luvulla. Olin mummini kanssa ravintola Anissa, Telakka­kadulla, ja paluu­matkalla (kylmänä ja tuulisena talvi­päivänä) odotimme jonkin aikaa ratikkaa, ja sieltä tuli vastaan vanha­naikainen ratikka 1A, yksi­silmäinen (eli vain yksi valkoinen etuvalo), yksi­vaunuinen, hehku­lampuin valaistu. Taisi olla Karia HM V. Myöhemmin 3T oli osa työmatkaani, kun 3T ja 3B muutettiin kakkoseksi ja kolmoseksi vuonna 2013.

Tämä Rautatientorin metroasemalla oleva "Ulos A,D-I,O,S" -kyltti mieti­tyttää edel­leen, vaikka on ollut siinä jo monta vuotta, siitä asti, kun ulos­käyntejä ruvettiin nume­roi­maan kirjaimin. Nimettiinkö uloskäynnit tahalteen niin, että tähän kylttiin saatiin kirjoi­tettua adios? Hoksasiko joku suunnittelija, että "hetkonen, pystyn kir­joit­tamaan tämän, jos tämä kyltti laitetaan tähän näin", ja sitten teki niin? Kuinka paljon vaivaa nähtiin sen eteen, että tämä onnistuisi? Vai voiko olla niin, että tätä ei suunniteltu ollen­kaan, ulos­käynnit numeroitiin hyvin järkevässä jär­jes­tyksessä, ja tämä sattui vain il­mes­ty­mään luon­nol­lisesti, koska sen oli sääntöjen mukaan pakko?